Valo on se, joka magiaa kannattelee, vaan syvin rakkaus pitää majaansa synkimmässä pimeydessä ja syvin totuus löytyy toisinaan sieltä, missä kipu on suurinta. 

Voimallisin magian väline olemme me itse. Mieli, ajatukset, sanat ja ennen kaikkea energia meissä. Sinun sydämesi. Sinun energiasi. Aikomus, teko, loitsu ja voiman lähde määrittävät niin magian voiman kuin senkin, onko energiasi tarkoitusperä hyvä vai paha. 

Magia onkin lopulta katsomista silmien sijaan sydämellä, niin kutsutun kolmannen silmän kautta. Se on yhtymistä ja yhteyttä yhteen energiaan, joka on kaikkialla. Ykseyttä kaiken kanssa ja yhteydessä kaikkeen. Me emme koskaan ole erillinen osa luontoa, emmekä sen kiertokulkua. 

Siksi noudatamme myös ikiaikaisia luonnon lakeja. Luonto ei kiroa omiaan itsekkäiden tarkoitusperien vuoksi. Ja silti se voi olla samaan aikaan julma ja lempeä. Mutta aina oikeudenmukainen ja rehellinen. Luonnonmagia ei siis ole pelkoa, ahdistusta ja hallitsemattomia ilmiöitä. Se on harmoniaa, tasapainoa luonnon kanssa. Se on harmoniaa niin pimeydessä kuin valossakin. Se on omien juurien löytämistä ja omien varjojen kohtaamista. 

Maaäidin merkit ovat osa meitä ja kuunkierto kulkee suonissamme. Mitä syvemmin olemme yhteydessä luonnon voimiin ja henkeen, sitä syvempää energioiden voimaa kannattelemme. Se sama voima on läsnä niin tulessa ja vedessä kuin villin seksuaalisuuden sisällään pitävissä voimakkaissa energioissa. Elämän sykleissä ja niiden taitekohdissa.

Luonnonmagia näkee kaikessa tasapainon. SilLoin musta ja valkoinen eivät ole vastakohtia, vaan aamunkoiton voima. Sillä näkyväthän tähdetkin keskiyöllä kirkkaimpina. Emme siis näe myöskään mustia kissoja, viisisakaraisia tähtiä pahoina vaan osana villiä kaunista luontoa. Pentagrammi, riippumatta siitä, miten päin se piirretään, symboloi meille viittä asiaa: henkeä, maata, ilmaa, tulta ja vettä. Elementtejä ja voimakkaimpia henkiä maailmassa, joiden voimaa kutsumme ja joiden voimaa osa olemme.

Se, mihin ajatuksemme suuntaamme ja mihin sen kohdistamme, määrittelee sen, mistä voimamme ammennamme. "What you think, you attract. What you think, you become." Se, mitä ajattelet, sitä vedät puoleesi. Mitä ajattelet, siksi tulet. Ja myös tunteet, ne ovat energiaa, jota jaat ympärillesi ja otat vastaan.

Uskalla siis luottaa itseesi, unelmiisi. Uskalla luottaa voimaan, joka virtaa suonissasi. Sinussa. Sinun ulkopuolellasi ja luonnossa. Sillä vain puu, jonka juuret ovat syvällä mullassa, voi kestää pahimmatkin myrskyt.

He pelkäsivät meitä, koska emme olleet kuten muut. Ihoni, liian vaalea. Silmäni, liian syvät ja siniset. Hiukseni, liian tummat. Hiljaisuus ja energiani, ne huusivat heille liian kovaa julmuuksista, joista muut vaikenivat.

Mutta sinä opetit minulle maailmasi - tulen ja sodan, surun ja naurun. Annoin sinulle omani - tuulen polkuja ja kuutamoa, vaistoja ja myrskyjä. Emme tarvinneet sanoja. Meillä oli henki. Ja meillä oli sama verilinja. Sama vapaus suonissamme.

He halusivat minun kääntyvän pois. Mutta he eivät ymmärtäneet - emme olleet vain miehiä tai naisia, vaan olemme kaikki petoja. Ja ihmisiä. Sukelsimme joutsenten kanssa ja nousimme ylös tummasta vedestä vahvempina. Koska synnyimme tänne muistamaan keitä todella olemme.

Jotkut heistä kutsuvat minua pieneksi demoniksi. Annoin heidän tehdä sen, vaieten, vaikka he koittivat kiduttaa. Sillä me emme juokse heidän manauksensa vuoksi emmekä kumarra heidän rukouksiaan. Mustat enkelit eivät polvistu.

Me juoksemme vain silloin, kun tuuli kutsuu. Taivas kuuntelee. Kivet muistavat. Ja luonto, se ei ole herrani, vaan peilini, koska kannattelen kehossani tulta, maata, vettä ja ilmaa. Ja äiti maa, minulle hän on juureni ja suojani.

Näin olkoon. Niin ylhäällä kuin alhaalla.

They feared us because we were not like the others. My skin, too pale. My eyes, too deep and blue. My hair, too dark. My silence and energy, too loud.  

But you taught me your world - of fire and war, of grief and laughter. I gave you mine - of wind trails and moonlight, of instincts and storms. We did not need words. We had breath. We had same blood line. Same freedom in our veins.

They wanted me to turn on away. But they did not understand - we were not just men or women, but we are all the beasts. And humans. We dived with the swans and emerged from the dark water stronger. Because we were born here to remember who we really are.

Some of them call me the little demon. I let them. We do not run for their exorcism and we do not bow down cause of their prayers. Black angels will not bow down.

We run because the wind calls. The skies listen. The stones remember. The nature is not my master but my mirror cause we hold the fire, the earth, the water and the air. And the mother earth, for me he is my roots and shelter.

Mote it be. So above so below.